KANADAAN

Otsikosta voikin varmaan päätellä jo vähän mistä tämä postaus tulee kertomaan ja minnepäin maailmaa lentokone vie. Mä oon siis lähdössä melkeinpä toiselle puolelle maapalloa. Mä oon nimittäin päättänyt lähteä Kanadaan au pairiksi 10 kuukaudeksi. Mun kotikaupungiksi osottautui Vancouver joten pääsen tosiaan elämään suurkaupunkiin. Lähtöön on tällähetkellä ainoastaan reilut 70 päivää sillä lähden elokuun loppupuolella. En kuitenkaan oo vielä

käsittänyt asiaa ihan kokonaan, enkä varmaan tuu sitä vielä hetkeen tekemäänkään. Nyt onkin siis hyvä tilaisuus vaan nauttia Suomessa olosta ja olla ottamatta mitään ylimääräistä stressiä.

Minkä takia sitten just Kanadaan? Mä mietin aluks tosi pitkään itse au pairiksi lähtöä ja kävin läpi useampia vaihtoehtoja esim. vaihtoon lähtöä. Musta kuitenkin

tuntui että tää sopi mulle parhaiten ja lopulta olinkin jo löytänyt perheen. Mulla oli aluks paljon erilaisia kriteereitä sijainnin ja esim. ilmaston suhteen. Mutta lopulta päädyin siihen että haluan pärjätä englannin kielellä maassa joten maan tulee olla enimmäkseen englannin kielinen. Etsein siis lopulta perhettä niin USA:sta, Kanadasta kun Australiasta. Tarkoituksena oli alusta alkaen että jos lähden niin sitten mennään kerralla kauas! Kuitenkin suurimpana kriteerinä mulla oli perhe, ja halusin löytää perheen joka oikeasti tuntuu sopivalta ja jonka kanssa uskon tulevani toimeen. Lapsistakin vielä sen verran että en usko että musta olisi ollut kauheesti hyötyä ihan pienten vauvojen hoidossa joten noin neljästä ikävuodesta ylöspäin oli sellanen mieluisa.

Perhe johon oon sitten muuttamassa vajaaksi vuodeksi asuu Burnabyssa noin 20 minuutin matkan päässä Vancouverin keskustasta. Ja heillä on kaksi poikaa iältään 4 ja 6.

Päätös mun tulosta sinne tehtiin vuodenvaihteessa ja ennen sitä kerettiin tutustua toisiimme noin kaksi kuukautta. Lisäksi ollaan viestitelty lähes päivittäin ja juteltu skypessä aina välillä.

Mä oon kasvanut kahden pikkuveljen kanssa ja mulle melu ja hälinä on tuttua. Sanoisin myös että tuun ihan kohtuu hyvin toimeen lasten kanssa ja mulla riittää mielikuvitusta touhuta heidän kanssan joten eiköhän tästä vielä hyvä tule. Mä valmistuin nyt kesällä merkonomiksi ja tän kolmen vuoden opiskelun aikana oon työskennellyt reippaasti yli puolet opiskelun ohella. Sen takia musta nyt valmistumisen jälkeen tuntuu etten todellakaan ole valmis hyppäämään työelämään ja jos niin tekisin luultavasti palaisin loppuu aika pian. Lisäksi haluan oppia itsestäni uusia asioita, tulla itsenäisemmäksi ja tietysti oppia sujuvan englannin. Tuun varmasti avaamaan ajatuksiani enemmän aiheesta kun niitä ilmestyy ajanmittaa. Tässä on vielä sen verta ajateltavaa ja totuteltavaa.
Miltä tällainen au pairiksi lähtö teijän korvaan kuulostaa tai onko kenties teistä joku pian kans lähdössä vähän pidemmäksi aikaa ulkomaille?