BOYFRIEND

Mulla on ollu tällanen poikaytävä postaus tehtynä tänne jo kauan enkä oo ollu varma julkasenko tätä ollenkaan. Tää saa mennä nyt tämmösenä joulu erikoispostauksena. Toivottavasti tykkäätte! Koska mullta löytyy jo jonkunlainen poikaystävä postaus (täältä) aattelin että miksenpäs kertois eetusta ja musta vähän enemmän. Koska tuolta toisesta postauksesta tulee jo ilmi miten me toisemme löydettiin niin hyppään sen kohdan yli.

Välillä mä itekkin pysähyn ja muistan että minkälainen ihana ihminen mun elämässä tällähetkellä onkaan, mulla on ihminen johon luotan täysin ja joka luottaa muhun saman verran. Mulla on ihminen jonka olkapää on aina siinä mua varten, ei mun tarvii selitellä jos mulla vaan on jostainsyystä paha olla mä saan itkee mun huolet pois Eetun sylissä. Muistan kuinka erinlaista kaikki oli kun tavattiin, ei meitä saanu irti toisistaan ollenkaan. Me istuttiin ja makoiltiin tuntikausia ja monesti ihan hiljaa, ei meidän tarvinu mistään jutella. Eetu on pysyny mun kanssa vaikka oon ite muuttunu ja ollaan oikeestaan molemmat tosi erilaisia kun silloin joskus, eniten tietenkin ulkonäöltä mutta ollaan myös kasvettu henkisesti. Ollaan molemmat nähty toisemme huonoinpina päivinä mutta niistäkin lopulta selviää, ollaan useesti eri mieltä asioista ja koska molemmat ollaan huonoja antaan periks aletaan yleensä mököttään kun pienet lapset eikä yleensä hetkenpäästä ees muisteta syytä. Mulla on turvallisin olo Eetun kanssa, ei vaan koska olisin turvassa muilta vaan mulla on myös parempi itseluottamus Eetun seurassa. Mun ei tarvi ikinä miettiä ymmärtääkö Eetu mua, se ymmärtää kuitenkin. 

When someone else's happiness is your happiness, that is love. -Lana del rey

Maailman parasta on makoilla pää Eetun mahan päällä kuunnella kun sen sydän lyö ja muistella niitä ihania yhteisiä hetkiä sillon pikkusena kun kaikki oli niin uutta ja jännää. Muistan ensimmäiset yökyläilyt ja varsinkin ne luvattomat sellaset. Kun oli niin ikävä ja pakko nähdä toinen että jopa nähtiin salaa, oltiin kuitenkin niin pieniä ja edettiin nopeesti ettei ihmekkään että vanhemmat vähän rajoitti. Äsken vielä tuntematon poika oli hetken päästä tärkein ja koko ajan mielessä. Muistan miten puhelinlaskut turpos kun jouduttiin molemmat välillä toisistamme eroon viikonlopuks tai välillä viikoks, ei pystynyt olemaan hetkeäkään tietämättä mitä toiselle kuuluu tai lähettämättä niitä sydämmiä sen toisen luo. Kun se toinen on siinä joka päivä auttamassa, kuuntelemassa ja vaan on siinä, sitä usein unohtaa kuinka onnekas oikeesti onkaan ja kuinka unohtaa arvostaa sitä. Onneks aina kun ollaan toisista erossa ees pari päivää muistaa nopeesti kuinka tärkee toinen onkaan ja on ihaninta taas nähä.

"He wrapped his arms around her a bit tighter, and she leaned her head back so it was resting on his shoulder. "I feel safe here." She said, barely above a whisper. "Good," The boy replied simply. "Because I'll protect you no matter what. You know that, right?"

Muistan kuinka ei saatu sanottua mitään koska oltiin ujoja pikkusia ja kuinka mua ainakin pelotti että sanoisin jotain typerää. Kuinka asiat on erilailla nyt, kun en edes huomaa jos laulan tai teen muuten jotain noloa. Muistan ne kesäillat kun sulla oli kotiintuloajat ja tulin sua shortsit ja villatakki päällä saattamaan melkeen kotiin asti, kuinka pitkitettiin matkaa niin paljon kun uskallettiin ja kuinka ei millään meinannut päästää toisesta irti. Eetu ei ehkä yllätä mua nalleilla ja suklaalla eikä muutenkaan oo oikeen hyvä mitään yllätyksiä tekemään, mutta enhän mä itekkään ole. Ei olla kummatkaan mitään ylisöpöjä ruusuilla joka päivä yllättäviä ihmisiä, ja miks pitäiskään. Eetu on just täydellinen mun mielestä ja se riittää. Kahen ja puolen vuoden yhessäolon jälkeen on muutenkin aika hankala toista yllättää, vaikka onnistutaan me siinä aina välillä.